Heilalle ylläri: neljän ruokalajin illallinen

Ajattelin olla kunnon vaimo, pistää palkkapäivän kunniaksi ranttaliksi ja vähän hemmotella heilaa. Kokkasimpa hieman pidemmän kaavan illallisen, johon kuului alkusalaatti, pääruoka, välijälkkäri ja tosijälkkäri.
Alkusalaatti oli kieltämättä vähän tylsä: salaattia, minitomaatteja ja paahdettuja kurpitsan siemeniä, joten siitä ei sen enempää.
 Sen jälkeen päästin kuitenkin tositoimiin, pääruokaan: klassisesti lohta valkoviini-sitruunakastikkeessa ja pastaa. Välijälkkäriksi juustoja ja punaviiniä ja tosijälkkäriksi mutakakkua ja vanilijajäätelöä. Tässä näistä parit reseptit.

Lohta valkoviini-sitruunakastikkeessa, kahdelle

Kaksi lohimedaljonkia tai n. 300-400g lohipaloja

2 dl ruokakermaa (ei mitään kevytversiota!)

Pippuria ja suolaa

Loraus kuivaa valkkaria

Puolikkaan sitruunan mehu

Ttuoretta tilliä

1. Paista lohipaloja/-medaljonkeja voissa kummaltakin puolelta muutama minuutti ja mausta suolalla ja pippurilla.
2. Kaada mukaan kerma, vähennä lämpöä hieman ja anna hautua tovi.
3. Lorauta mukaan valkkaria ja purista sitruunan puolikkaasta mehua sekaan. Jätä muhimaan vielä muutamaksi-kymmeneksi minuutiksi kannen alle.
  4. Lopuksi leikkele päälle tuoretta tilliä. Tarjoa esimerkiksi pastan kanssa ja tietysti kainaloon lasi valkkaria!

Muista, ettei suolan käytössä kannata ujostella, kala vaatii suolaa helkkaristi. Itse aina mokaan tässä ja laitan suolaa liian vähän, jotenkin sitä vaan pelkää niin paljon.

Valkoviini oli tällä kertaa australialainen, kuiva ja hapokas Penfolds Koonunga Hill Chardonnay. Viini on sopivan sitruksinen ja hapokas juuri rasvaisen kalan kanssa nautittavaksi.

Välijälkkäri

Välijälkkäriksi oli siis juustoja, viinirypäleitä, keksejä ja punaviiniä. Juustoista parhain tällä kertaa oli Castellon luomu-Brie. Aivan taivaallista, söinkin vahingossa yksin melkein koko paketin.. Viini, Gérard Bertrand B.Bon Cabernet-Merlot, oli lievä pettymys, eikä juustojen kanssa toiminut kovin hyvin. Tylsän ja vetisen makuinen.

Tosijälkkäri: Mutakakku

4 kananmunaa

2 dl  sokeria

2,5 dl Myllyn Paras erikoisvehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

200 g voita

200 g taloussuklaata

 1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla tai voitele ja jauhota se ja laita jääkaappiin odottelemaan. Voitelu-jauhotus-metodilla kakusta tulee ehkä jämäkämmän mutoinen, leivinpaperilla taas vähän rösöinen, mutta hauskan näköinen!
2. Jos hallitsee monen asian tekemisen yhtäaikaa, kannattaa tässä vaiheessa laittaa kattilaan sulamaan voi ja paloitella sekaan suklaa. Niiden sulaessa vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Tarkkaile samalla koko ajan, miten suklaa-voimössö voi. Itse poltin sen vähän pohjaan, kun en oikein osaa keskittyä moneen (=kahteen) asiaan samaan aikaan...
3. Siivilöi muna-sokerivaahtoon vehnäjauho ja leivinjauhe. Lisää sulanut suklaa-voiseos joukkoon ja vatkaa kerran vielä kunnolla sekaisin.
4. Kaada vuokaan ja paista 200 asteessa noin vartti. Tarkoitus on että kakku jää sisältä mutaiseksi eli vähän raa'aksi. Tässä pitää olla todella tarkka, ettei unohda kakkua uuniin, tai lopputulos on vain tylsä, vähän suklainen kakku eikä jumalaisen mössöinen mutakakku. Tarjoa kermaisen vanilijajäätelön kanssa!

Ruma, mutta hyvä

Ruma, mutta hyvä

Makeahkoa valkoviiniä

2cl Passionlikööriä

2cl mansikkapyrettä

Spriteä

Sitruunan viipale

Jäitä

Lisää kaikki ainekset isoon lasiin, ja sekoita kunnolla! Kaikista parasta olisi oikeista ja tuoreista mansikoista tehty sose, mutta käytin tässä nyt mansikkamössöä, joka muistutti lähinnä lirua hilloa. Valkkari voi olla melkein minkälaista vaan, tosin mielellään ei aivan hirmusen kuivaa.

Tämä nyt on tälläinen perusdrinksu, ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta erittäin hyvää ja raikasta kuitenkin! Tätä kun hömpsäisee, mieli matkaa välittömästi etelän auringon alle, lämpöinen tuuli hyväilee ja kaikki miehet ympärillä muuttuu  peräbaarin plösöjuntesta kuumiksi biitsivahdeiksi (jos pistää silmät kiinni ja oikein kuvittelee)! Minulla on tästä tosin jo mielessä paranneltu versio. Sekin pääsee tänne blogin arkistoihin kunhan saan blenderin ja oikeita mansikoita käsiini.

Tänään kuppilaamme saapui terassikalusteet ja sekös jos mikä tietää kesää! Pääsiäisen jälkeen pääsee jo terassille! 

Tänään muuten muuan kanta-asiakkaamme, joka on Pariisista kotoisin, kirjoitteli mulle minimatkaoppaan parhaista ravintoloista, klubeista ja kahviloista siellä! Oujea!

Suhteeni tekniikkaan

Tämäkö katsastus minun bloggaamisen kulisseihin? Oh yes!

Tukka jumissa

Tukkajumi

3-4 limelohkoja

muutama teelusikallinen sokeria

2 cl Vodkaa

2cl Sour Apple-likööriä (esim De Kuyper)

Spriteä pidentäjäksi

jäitä

Gör så här:

Ensimmäisenä lisää limelohkot ja sokeri lasin pohjalle. Muussaa niitä pienellä nuijalla keskenään niin, että limeistä irtoaa kunnolla mehua (itse olen käyttänyt kotioloissa perunamuussinuijan ohuempaa päätä, toimii!).

Täytä lasi jäillä ja mittaa vodka ja Sour Apple sekaan. Pidennä Spritellä, sekoita vielä sekoitustikulla tai pitkällä lusikalla kunnolla, ettei limet ja likööri jää lillumaan vaan lasin pohjalle ja avot!!!

 Pakko myöntää etten ole itse Tukkajumia keksinyt, vaan varastin ohjeen työkaveriltani viime kesänä (sori Tomi...). Tukkajumi on vaan niin mielettömän hyvää, toimii aina ja joka tilanteessa! Todella raikas, ei liian makea, eikä liian kirpeäkään, parhaimmillaan tietysti kesällä terassilla. Varma valinta, ei petä ikinä.

Alkoholiton versio, nimeltään Kaljujumi: Alkuperäisestä respetistä pois sokeri, vodka ja Sour Apple. Niiden tilalle loraus omenamakusiirappia (esim. Modo), jonka muussaat limelohkojen kanssa. Sitten vaan lisää jäät ja Sprite!

Ps. Tätä kirjoittaessa rupesin miettimään, olikohan sittenkään niin hyvä idea pitää drinkki- ja ruokablogia. Arvatkaa valuuko kuola..?

Tunnelmia Gastro-messuloilta

Viime viikolla kävin Helsingissä Gastro-messuilla, ravintola-alan vissiinkin suurin tapahtuma Suomessa. Tapahtuma on tarkoitettu lähinnä alan toimijoille, yrityksille ja opiskelijoille. Messukeskus oli tupaten täynnä kaikennäköistä promoajaa ja mainostajaa mainostamassa tuotteitaan, tuntui kuin olisi seuraamassa Ostos-tv:n kuvauksia... Maistiaisia maistatettiin ja maisteltiin niin paljon että ähky jatkui koko päivän ja housujen napit lentelivät pitkin maita ja mantuja. Välillä piti levähtää skumpan parissa.

Osotos-tv:n kuvaukset meneillään...

Suklaakebua! Haluun tollasen kotiin!

Tässä valitaan Vuoden Kokkia 2012

Vuoden Kokki-mittelön finaali käytiin myös Gastro-messuilla. Voittajaksi selviytyi G.W Sundmansin Eero Vottonen. Kisan muuten juonsi Master Chefistä tuttu Tomi Björck, joka oli luonnossa aiiiivan helkkarin komea, ja allekirjoittaneen huomio kiinnittyikin lähinnä häneen, hups.

Mielestäni Gastrossakin näkyi todella vahvasti alan nykyinen trendi, kaikki mahdollisimman nopeasti ja vaivatta. Tämä on monissa ravintoloissa ja varisnkin kahviloissa johtanut siihen, että juuri mitään ei tehdä itse paikan päällä, vaan myytävät tuotteet tuodaan valmiina kaukaa, jopa ulkomailta asti. Tietysti halvempaa ja tehokkaampaa on juu...Esimerkkinä, aika tökerösti kävi muutama viikko sitten eräässä nimeltä mainitsemattomassa kahvilassa Jyväskylässä. Söin ihan mielettömän hyvää porkkanaleivosta ja kysyin sitten tarjoilijalta että saisko reseptiä, johon tämä vastaa "emmäää tiiiä eeeiii, nää tulee meille Ranskasta!". Että niin...

No, onneksi tämä nopeus-helppous-ilmiö on synnyttänyt oman vastareaktionsa ja toisaalta ihmiset ovat alkaneet arvostaa lähellä tuotettuja ja itse tehtyjä, puhtaita tuotteita. Hyvä niin. Palataan luontoon :)

Jeee eka postaus!!!!

Huomenta! Nyt alkakoon bloggaaminen oikein olan takaa! Olen tässä jo tovin pyöritellyt ajatusta blogin perustamisesta ja nyt vihdoin on päästy puheista tekoihin. Hömpsyt ja Tömpsyt tulee paljon pyörimään hyvän ruuan, juoman, ravintolakulttuurin, omien kokkailujeni ja baarimikkoilujeni ympärillä. Unhotamatta tietenkään pelkkää jaarittelua ja fiilistelyä (inhoan sanaa fiilistellä!!!).

Tässä ekassa postauksessa en nyt paljasta teille vielä salaisia reseptejäni, myöhemmin niitäkin luvassa, sehän tässä oli alunperin ideanakin! ;)


Tällä hetkellä en meinaa pysyä housuissani, en sitten millään, sillä heinäkuussa lähden viikoksi heilani kanssa lemmen syömislomalle Pariisiin! Hotelli on joku kahden tähden möröhuussi Pariisin reunalla, kuulenma hieman köyhemmässä kaupunginosassa, että se niistä krumeluureista. Tarkoitus on kuitenkin koko viikko olla liikkeellä ja nähdä ja kokea syödä mahdollisimman paljon, joten hotellissa käydään vain nukkumassa jos niikseen tulee. Oon nyt jo suunnitellut ja listaillut liikaakin kaikkia ravintoloita, baareja, klubeja ja muita paikkoja ja juttuja missä pitää käydä. Toki pitää jättää tilaa myös spontaaneille päähänpistoille.

Olen käynyt Pariisissa kerran, vuonna 2009 joulukuussa. Reissu kesti noin 12 tuntia, päristeltiin junalla Strasbourgista, juostiin kaikki tärkeimmät Eiffelin tornit ja Riemukaaret - ja mitä näitä nyt on - Notre Damet äkkiä läpi ja sitten poikkeen. Tällä kertaa tarkoitus olisi siis katsella vähän muutakin kuin sitä Eiffelin hökötystä ja muita turisteja.

 Riittäisköhän nämä? Vai onko jo liikaa...?

Tykästyin ihan älyttömästi Mondon Pariisi-oppaaseen, ja tilasinkin netistä juuri eilen uusimman version siitä itselleni. Lainasin ton vanhemman kirjastosta. Sitä lukiessa unohti olevansa rätisevässä junassa matkalla Joensuusta Pieksämäelle, teksti on niin elävää ja kirja esittelee aivan mielettömästi ravinteleita, juottoloita ja muita paikkoja, joissa perus turistitaunot eivät käy. Ja kuola valui...
 Miltä kuulostaisi Itä-Pariisin absinttibaarikierros? Tai turistikierros rullaluistimilla keskiyöllä ympäriinsä pikku kujia pitkin tuota Amorin kaupunkia?
Tämä Pariisi-fiilistely (taas se sana) jatkunee tässä blogissakin itse reissuun asti, pahoitteluni jo valmiiksi.

Orkideakin sanoi että jeee!

Nyt alan valmistautua lähtemään töihin! Tulossa juttua viimeviikkoisilta Gastro-messuilta Helsingistä!

Tätä kirjoittaessa soi: The Hellacopters - Hopeless Case of a Kid in Denial